Hold your fire until my mark!

Pum,pum,PUM. Ratatatatatatatata, konekivääri jauhaa hiekkasäkkien takaa, suuliekki vilkkuen. Palaneen haju kantautuu sieraimiin, ja maassa makaa ruumiita, joiden seassa juoksen auton takaa toisen taakse, ja painaudun sen kylkeä vasten, ja aloitan lippaanvaihtamisen. Luoteja viuhuu ohitseni, ja näen kuinka laasti pöllähtää seinästä niiden ropistessa siihen. Huutoja kantautuu korviini metelin yli, kun panssarivaunujen telaketjut pureutuu vanhaan roudan hajottamaan asvalttiin, jylhästi lipuen, ja pitkän piipun heiluen puolelta toiselle kuin etsien maalieen aktiivisesti sivuiltaan. Kuulen sen lähestyvän, ja yritän painautua matalammaksi sydämen jyskysttäessä. Kuuluu terävä pamahdus, kun hävittäjä lentää ylitseni äänenopeudella, ja taas alkaa konekiväärin sinfonia, ratatatatata, rytmikkäästi, jä taukoamatta. Luodit lentävät viereiseen seinään,ja siitä tippuu isoja laastinpalasia tällä kertaa hajoten iskeytyessään katuun. Nousen auton takaa seisomaan tulituksen loputtua, ja alan ampumaan täysin tietämättömänä vihollisen sijainnista lipastani tyhjäksi haravoiden luodeilla edessäni pitkänä ja tuhon omana makaavaa katua, josta alkaa armoton tulitus minua kohti. Siinä seison, kymmenien luotien viuhuessa kohti, halkoen ilmaa, etsien minua. Se vihlaisee vain kerran, mietin. Lähes samalla sekunnilla kun olin suojastani noussutkin, paiskaudun selälleni makaamaan märälle kadulle, tajunnan sumentuen, ja näkökentän hiljaa tummuen.

Yngh. Herään. Avaan silmät. Katselen hetken ylläni aukeavaa maisemaa. En oikein vielä tajua mitä juuri tapahtui. Harmaa pilvimassa taivaalla, ensimmäiset ajatukset. "Mitäköhän vittua", mietin ja uskaltaudun kääntämään päätäni oikealle sivulle saadakseni näkökulmaa tilanteeseen. Hmmmmmmgngnhh. Tuo näyttää tutulta talolta. Käännän toiselle sivulle, ja näen kaverini uinumassa. Olipahan uni, vaikertelen noustetssani pystyyn. Katson vielä kehoani, ettei se ole täynnä luodinreikiä, tai verta. Huh, ei mitään hätää siis. Nyt on pakko polttaa yksi tupakka.

tuo uni, nuo luodit, ja ja tuo sota kuvastaa hyvin viimeaikoja, hetkiä, ja ajatuksia. Tuo sota olkoon ajat yleensä. Viime talvi, kevät, ja tämä kesä. Oma asunto, laskujenmaksumaailma, täysi-ikäisyys, koulun lopetus, ja toisen aloitus, etc. Nuo luodit olivat, ihmisiä, sanoja, ajatuksia, sekä ihmisten tekojajtoka kohdistuvat minuun. On ollut vaikeaa, on ollut iloista, on ollut liian hauskaa, ja on ollut masentavaa. Jotkut ihmiset ovat silti aina paikallaan. Viime päivinä olen useasti miettinyt sitä, että on hienoa, kun on joitakin ihmisiä vieressä, ja joiden kanssa on ihankivaa, vaikkei tekisikään mitään erityistä. Olen tuntenut onnellisuutta siitä, että ystävät ja kaverit ovat sitä mitä ovat. On tylsiä iltoja kotona yhdynnässä Facebookkiin, ja on iltoja jolloin koko ilta humpsista vaan!- on ohi jo. Ajelua, päivystystä, ABC-hengailua tai alkoholin nauttimista. Mitä vaan! Mutta eilen petin ystäväni. Piti pitää koti-ilta heidän kanssaan, grillaten ja jauhaen paskaa, hyvässä seurassa. Mutta kun hommat toisaalla venyivät aloin menettää uskon isiihen että pystyisin enään järjestämään niin pienenllä ajalla iltaa heille. Pahoittelut siitä. Ja poden syvää vitutsta omaan toimintaani, joten antakkee anteeksi, aina tulee ensi Lauantai!


Ei tällä kirjoituksella pointtia ollut, muuta kuin avautua, mutta olkoon se tämänpäivän ajatusmaailmaa kuvaava merkintä. Eihän blogin, päiväkirjan tarvitse olla raportti, tai selonteko siitä mitä on tehnyt. 16.43 kävin ulkona tupakalla. Tupakka oli hyvää jne.. Vaan tämän päivän väri, ilma, ja ajatukset kertoo päivästä.

Nyt jatkan Sinin ja Essin kanssa vinkumista MSN:n puolella!
Ciao!