Oh, they were all yellow. Keltainen on myös väri joka syksyn tullessa ottaa haltuunsa maisemat, lehtimetsät muuttuu väriltään kellertäviksi. Sitten tuo ruska, joka kaikissa väreissä, ja niiden sävyissään paistaa silmään kaiken suruisuuden keskeltä. Kesä alkaa olla lopuillaan. Olisiko meille vielä muutama aurinkoinen päivä? Kun voi kävellä Laurinkatua ja nauttia lämpimästä auringonpaisteesta kasvoilla? Kun voi maata Aurlahden ruoholla, ja sulkea silmät, tuntea kuinka lämpö hyväilee ihoa? Elokuun myötä se kaikki tuntuu edes ajatuksena kaukaiselta. Onhan toki ollut ihan lämmintä vielä, ukkosen, trombien, ja sateiden välissä, mutta ei se tunnu samalta kuin kesällä. En pysty keksittymään täysin sen nauttimisesta, sillä ajatukset makaavat syksyssä. Siinä supisuomalaisessa pimeydessä, kun illat lyhenenvät, ja kelit kylmenevät. Ja vaikka ajatuksissani pyrin nauttimaan aina niin paljon kuin mahdollista eri vuodenajoista, jotka ovat valtava rikkaus, en kiellä etteikö suru hiipisi puseroon, kun kesän tajuaa olevan maalisuoralla. Suruisuutta, suruisuutta, ja suruisuutta...
Ehkä tilanteen voi vielä pelastaa. Voisin vaikka lukea kirjoja iltojen kuluksi, keskittyä sydämestäni koulunkäyntiin, ja sen haasteisiin, tai vaikka vain ostaa jonkun kivan levyn, ja hemmotella itsäni makeisilla. Mmmmmh. Mutta loppujenlopuski, uskon että sen omasta asenteesta kiinni. Voitaisiin tehdä syksystä ihan kivaa aikaa, vetää keltainen sadehaalari päälle, kumpparit jalkaan, ja lehtikasoihin hyppimään. Ja vesilätäköihin! Juosta alasti sateessa, ja laulaa jotain kivaa laulua! Tai vaikka vain istua villasukat jalassa takan äärellä, ja juoda olutta. Kavereiden kanssa. Istua asemalla ja harmitella että kun ei tullut kameraa ostettua, kun olisi tuota ukkosta voinut kokeilla mennä kuvaamaan... Ihan mitä vaan!
Tänä yönä huomasin että näkyy valtava määrä tähtiä. Lohjanharjulta Lohja näytti levolliselta yön pimeydessä, ja auringonlasku Suurlohjankadun yläpäästä oli upeaaaaaa! Taivas koko matkalta hohti useissa punaisen ja oranssin sekaisissa väreissä haaleten valkoiseksi, ja muuttuen vaaleansinertäväksi ylhäällä. Accord ajoi sen syliin. Osaisinpa valokuvata. Mutta istuin hetki sitten tupakalla kuistillani, vesilasi kädessä, ja musiikki taustalla, ja katsoin tähtiä. God, they were beautiful. vielä kun pimenee, niitä näkee lisää, ja lisää. Ja niitä voi talven läpi seurata. Tähtitaivas, minä ja tupakka. Siinä alkoi soimaan James Bluntin If I Can't Hear The Music päässä, ja nyt aionkin sen mennä kuuntelemaan ulos, tupakaa polttaen, vettä juoden, ja tähtiä tähystellen. Eipähän pääse sanomaan, ettenkö syksyyn yrittänyt asennoitua, tai siitä nauttia.
Peace, I'm Out!
Jony
UUU vähä great ! :)
VastaaPoista